Kunto unelmoida

Tulostettava PDF

Ennen tuloani ITAA:han minusta tuntui kuin olisin pudonnut kalliolta ja makaisin yksin pohjalla murtuneena ja särkyneenä. Uskoin, etten koskaan pääsisi ylös siitä synkästä ja särkyneenä tuntemastani kuilusta. Jokin minussa tiesi, että selviytymiseni riippui siitä, että kiipeän kalliolta ja vedän itseni ylös, mutta omalla tahdonvoimallani en uskonut pystyväni edes aloittamaan. 

Häpeän musertamana ja murskaamana peitin silmäni ja painoin pääni sivulle. Lukitsin katseeni ruudulla olevaan liikkuvaan kuvaan, hypnotisoin itseni, irtauduin langenneesta tilastani.

Tulin ITAA:han seuraavana iltana striimaushulinan jälkeen, joka kesti aamuneljään asti. Heräsin tuntien särkyneen olon pohjalla. Olin masentunut, ahdistunut, turhautunut ja kaipasin epätoivoisesti ratkaisua. En pystynyt irtautumaan ruudulta enkä voinut jatkaa näin. Löysin ITAA:n verkkosivut, näin kokouksen alkavan 10 minuutin kuluttua ja pääsin mukaan. 

Sinä päivänä toipuvien kasvot alkoivat pulpahtaa esiin jyrkänteen reunalta. Kuuntelin ääniä, jotka resonoivat kokemukseni kanssa, ja huusin apua. Köysiä alkoi ilmestyä. Ihmiset, joista tulisi tuttuja, kiipesivät alas minua vastaan. Yksi antoi minulle syvän yhteyden hengessä, kun taas toinen auttoi minua tarkistamaan vammojani. Kolmas nosti minut istumaan, ja sitten yksi sanoi: "Yritä nousta seisomaan."“ 

Horjuen, mutta omin jaloin pystyin seisomaan. Toipumassa olevat sanoivat: "Tästä paikasta pääsee ulos 12 askelmalla. Sinun tarvitsee vain ottaa ne yksi kerrallaan." He näyttivät minulle köydet ja taljajärjestelmät. He sanoivat: "Sinun ei tarvitse kiivetä ulos yksin. Kiinnitä tähän kaveriin kiinni; hän on hyvä kiipeilijä. He osaavat käyttää opaskirjaa."“

Tunsin yhä painon vetävän minua alaspäin. Kaipasin sitä dissosiatiivista tilaa, jonka teknologia minut kietoisi sisäänsä. Tunsin helpon elämän painovoiman vetävän minua pois vaikeista tunteista ja hallitsemattomasta elämästä. Vaikka halusin upota ruudun hypnoottiseen tunnelmaan, silmäni kohosivat kohti paljon voimakkaampaa ratkaisua. Tämä oli avainasemassa. Otin yhden askeleen. Kiipesin yhdelle reunalle ja kun yritin nostaa itseäni, jokin nosti minut. 

Tähän asti uskoin, että tarvitsin tahdonvoimaa noustakseni ylös, mutta tuo uskomus oli kuvitelmaa. Minulla on kokouksia ja yhteisöä. Minulla on toipumisohjelma. Minulla on askeleet. Minulla on suhde korkeampaan voimaan, jonka itse ymmärrän. Minulla on sponsori. Minulla on ihmisiä ympäri maailmaa, joille voin soittaa mihin aikaan päivästä tahansa. Näiden vipujen ja köysien täysi voima tekee minulle sen, mitä en koskaan pystyisi tekemään yksin.

Minulla on vielä askelia edessäni, jotkut niistä näyttävät pelottavilta ja monimutkaisilta. Silti jossain vaiheessa tätä matkaa olen alkanut kokea jonkinlaista kuntoa. Sydämen ja mielen kuntoa; hengellistä kuntoa, joka auttaa minua kiipeämään. Edessäni on jyrkkiä seiniä, ja kädensijoista on vähän, mutta en voi pudota kauas. Köyteni on tukevasti kiinnitetty yhteisöön. 

En ole se henkilö, joka aloitti tämän matkan. Alussa kokemani särkyneisyys valmisti minua pyytämään apua. Apua tuli runsain mitoin, kun liityin ITAA:han ja pyysin sitä johdonmukaisesti. Tämän tuen avulla olen saanut minut kuntoon. Olen nyt kuntoinen unelmoimaan.

Sivu päivitetty viimeksi 3.9.2023