Toimiva ohjelma

Tulostettava PDF

Etsin raittiutta ensimmäisen kerran riippuvuutta aiheuttavan internetin ja teknologian kautta edes tietämättäni ITAA:sta talvella 2019 terapeutin avustuksella. Ensimmäinen kuukausi oli rankka – toipumiseni oli hauras ja vieroitusoireet olivat voimakkaita, mikä ei ole yllättävää jälkikäteen ajateltuna. Yllättävää on, että pystyin itse luomaan internet-raittiutumisrutiinin suhteellisen eristyksissä ja jatkamaan sitä niin kauan kuin pystyin, vaikka monet elämäni perusasiat eivät olleet mielekkäästi ratkenneet.

Seuraavien kahden ja puolen vuoden tapahtumat ovat huolestuttavia ja kertovat, missä minun on nojattava ITAA:han ja jatkuvaan hengelliseen kehitykseeni ylläpitääkseni johdonmukaista vahvaa raittiutta ajan ja olosuhteiden läpi. Kerron tarinan ytimekkäästi: Olin raitis, raittius oli vahvaa, aika kului, elämä jatkui, ja todellinen epätoivo, joka alun perin motivoi raittiuttani, etääntyi yhä enemmän. Ulkoisten olosuhteiden muuttuessa otteeni raittiudesta löystyi, kurinalaisuuden heikkeni, ja sitten putosin kelkalta. Se on usein toistettu, rajamailla oleva stereotyyppinen, jokseenkin masentava tarina. Minun tapauksessani elämän perusasioiden ja kurin puute, ammatilliset ja taloudelliset ongelmat sekä yleiset mielenterveysongelmat johtivat asioiden pieleen menemiseen. Sen myötä sorruin.

On vaikea selittää sitä epätoivon kuilua, jota dopamiinipiikkiin kaipaaminen valtasi, sitä "aidassa aitauksessa olevan olennon" tunnetta, kun käyttää niin paljon etkä halua, kun antaa lupauksia, joita ei voi pitää, kun osallistuu ITAA:n kokoukseen ja käyttää heti sen jälkeen. Ohjelmaan sitoutumisen suhteen minun piti silti painitella jonkin verran epätoivoa vastaan ennen kuin päätin osallistua 90 kokoukseen 90 päivässä.

Ahmiminen, joka vei minut nykyiseen asemaani ohjelmassa, kesti enemmän tai vähemmän yhtäjaksoisesti koko viikon. Ei ole mitään selkeää henkistä rajaa siitä, milloin tai miten se alkoi – se on pelottavaa lähes jatkuvassa käytössä – aika hämärtyy. Fyysisesti ja henkisesti lattialla ollessani tuona viikkona mieletön pelko valtasi minut. Alkukantainen, epätoivoinen pelko. Pelko paluusta. Pelko psykologisista, ihmissuhde-, ammatillisista, taloudellisista ja eksistentiaalisista helveteistä, joita riippuvuuteni oli aiheuttanut vuosia. Ei mitään ylevää. Se toi minut takaisin voimattomuuteen ja tappioon, josta pystyin alkamaan antautua ohjelmalle ja aloittaa työt. 

Mitä ohjelman noudattaminen tarkoittaa? Henkilökohtaisesti se tarkoittaa paljon sitä, että ITAA on kalenterissa. Se saattaa kuulostaa liian yksinkertaiselta, mutta ohjelmalleni 90-vuotiaana ja sen jälkeen on ollut ominaista johdonmukaisen kokousaikataulun ylläpitäminen, joka toimii pohjantähtenäni. Toukokuun puolivälistä 2022 lähtien olen osallistunut kokoukseen joka päivä ja säilyttänyt johdonmukaisen raittiuden. Tämä ei tarkoita, etteikö haasteita olisi ollut. Se tarkoittaa, että ennakkoon aikatauluttaminen auttaa mahdollistamaan päivittäisen hengähdystauon – toipumista ei jätetä keskustelun varaan tai epävakaiden tunteiden, ajatusten tai tahdonvoiman armoille. Sanotaan, että tule takaisin aina uudelleen; aion itse käydä ITAA:ssa joka päivä. 

Asiat eivät ole aina olleet helppoja, ja tulevaisuus on tuntematon. Askel askeleelta eteneminen on työtä: päivittäisen hengellisen kunnon ylläpitäminen elämäntapana raittiuden tukemiseksi ja vahvistamiseksi. Olisi helppo teeskennellä, että voin antaa periksi kaikelle tälle – se ei pidä paikkaansa. Olen vielä uusi tässä valppauden ja antautumisen tanssissa. Pyrin elämään maksimaalisen palvelun, kurinalaisuuden ja vastuuntuntoisuuden täyttämää elämää. Opettelen kokoamaan rakennuspalikat, jotka auttavat minua ylläpitämään johdonmukaista raittiutta päivä kerrallaan. Opettelen työskentelemään ja elämään ohjelman mukaan.

Sivu päivitetty viimeksi 3.9.2023